Hullu mikä hullu

Postauksen aihe lähti pari tuntia sitten ollessani ulkona poikaystäväni kanssa. Pari miestä ohikulkevassa autossa tuijotti meihin päin ja meikällä kesti kauan aikaa tajuta, että tuijottivat meitä… Olimme nimittäin saaneet juuri uudet siniset baarijakkarat ja miekkailimme keskellä katua näitä  miekkoina käyttäen. Olin kaiken lisäksi pukeutunut vaalenpunaiseen onepieceen. Leikki ikä koko ikä!

onepiece

Kirjoituksen on tarkoitus olla kärkäs, enkä todellakaan ole haukkumssa ketään huonoksi asiakaspalvelijoiksi tai itseäni maailman täydellisimmäksi ihmiseksi. Minulla jos kenellä on ollut ulkonäkökriisejä ja olen tuominnut ihmisiä liian herkästi. Postauksen tarkoituksena on vain jakaa omia kokemuksiani ja saada mahdollisesti edes pari lukijan aivosolua aktivoitumaan.

Teemme jatkuvasti tiedostamattamme asioita. Esimerkiksi minä, maailman ’iloisimpana’ ja ’virkeimpänä’ aamuvirkkuna teen kaikki aamutoimeni niin automaattisesti, etten välttämättä muista päivän ensimmäisistä tunneista yhtään mitään. Mitä söin, tein tai.. en tehnyt, nimimerkillä toinen sukka jäi kotiin on arkipäivää.

Nykyään olemme kuitenkin tulleet yhä tietoisemmiksi olemassaolostamme, varsinkin ulkoisesti. Tähän on vaikuttanut miljoona asiaa mm. media, yhteiskunta ja kulttuuri. Tapaamme päivän aikana niin paljon ihmisiä kaupungistumisen ansiosta, että osaamme tiedostaa miten käyttäytymisemme tai ulkomuotomme vaikuttaa toisten ihmisten käyttäytymiseen ja toisinpäin. Olen testaillut tätä ei-tieteellisessä mielessä.  Jos menen vaatekauppaan kävelevän linnunpelättimen näköisenä zombina, hyvä jos minua edes moikataan. Monesti ihmistä pidetään pelkän yleisilmeen takia jopa vähä-älyisenä. Jos taas kävelen kauppaan kipkop- korkkareissa, ihkuissa valkoisissa farkuissa ja meikkiä naamassa niin paljon, että erottaako siitä edes onko mun oma naama vai naamari, niin kyllä se ’’hei, miten voin auttaa’’ kuuluu alta sekunnin sadasosan.

Mutta tiedättekö mitä.. Minua ihan suorastaan vituttaa, että olemme niin tietoisia omasta ulkonäöstämme. Miettikääpäs mitä hyvää se on meille antanut? Nada, ei mitään, nothing, nandemonai!  Nykyään syrjimistä tapahtuu niin työpaikoilla, lastentarhassa kuin harrastuksissakin aivan käsittämättömistä syistä. Näihin olen törmännyt: ’’Käytätsä oikeesti Rimmelii? Eiks se oo niinku joku halppismerkki? ’’, ’’Eiks toi 65kg oo jo aika paljon naiselle?’’, ’’Feikkaat anoreksian saadaksesi huomiota’’, ’’Oot jo niin timmi, että alat muistuttaa miestä’’, ’’Miks sun nenä on noin iso?’’, ’’Jos sä oot ton kaveri nii mä en oo sun kaveri’’. Olen saanut jo kohta vuoden ajan kuulla milloin liian tummista, pitkistä tai/ja kulmikkaista kulmakarvoistani. Kysynpähän vaan, jos ihmisillä on aikaa murehtia minun kulmakarvoistani, on heillä oltava loppupeleissä asiat vähän liiankin hyvin?

Rakastan kulmakarvojani juuri tällaisina! Liian kulmikkaina? (WAAT: KULMAkarvat? Kolmiokarvat? Ympyräkarvat? Neliökarvat? Miksi mietin näitä? :D

Olen ollut aina erilainen. Käytin tuhottomasti aikaa, vuosia yrittääkseni sopia samaan muottiin mihin kaikki muutkin. Voi sitä ilon ja helpotuksen määrää kun tajusin puolisen vuotta sitten, että en jaksa enää välittää. Elänkö maailmassa itseni vai joidenkin puolituntemattomien ihmisten takia? Joten aloin olemaan oma hemaisevan karmaiseva  itseni.

miimii

This is me: Pari ruuvia löysällä, huonot vitsit, liian suora, liian energinen, täydellisyyden tavoittelija, kauheat kulmakarvat omaava semi-hullu , mutta sentään aito sydämellinen itseni.

Haasteita meille jokaiselle:

-Mitäpä jos jonain päivänä laittaisit juuri ne hullunkuriset vaatteet, mitä olet aina halunnut villeimmissä unelmissasi laittaa! (Ei mitään kaksimielistä nyt välttämättä tai no mikäs minä olen sanomaan)

-Tee jotain sosiaalisesti ei-hyväksyttyä julkisella paikalla. Esimerkiksi: huuda kovaan ääneen ’’porkkana’’ kaupan kassalla, halaa kaikkia vastaantulijoita tai mene torille juoksemaan ympyrää.

-Kysy randomilta vastaantulijalta tietä Narniaan tai onko hän nähnyt kadonnutta yksisarvistasi.

-Nainen! Mene kysymään Dressmannilta frakkia itsellesi. Mies: Mene juhlapuku liikkeeseen etsimään myyjän kanssa itsellesi maailman kauneinta juhlamekkoa.

-Laula Peto on irti- biisiä bussissa.

-Pieraise äänekkäästi vessajonossa, hississä, tunnilla tai ihan omaksi iloksesi.

-Laita itsestäsi järkyttävä kuva nettiin

Näyttäkööt tämä kuva esimerkkiä
Näyttäkööt tämä kuva esimerkkiä

Rikkokaa sosiaalisen kanssakäymisen kirjoittamattomia sääntöjä, koska tällainen ’’idioottimainen’’ touhu on oikeasti vapauttavaa ja hauskaa. Suosittelen!

Terveisin,

aina_yhtä_hullu Ironbiatch.