Täsä mä ny olen

On suuri kunnia päästä kirjoittamaan tänne Gainsiin huippujen ammattilaisten rinnalle. Idea lähti puolivahingossa parisen viikkoa sitten kun Kettunen kertoi tarvitsevansa koekaniinia uudelle massankasvatusohjelmalleen. Kohta  2 viikkoa takana massareeniä ja äböyt 10 viikkoa edessä. Ajatuksena olisi kokeilla mihinkä tässä ämmässä rahkeet riittää! Tavoitteena on siis lihaksen kasvatus ja mahdollinen rasvaprosentin viilaus. Fitnesslavoille en ole tähtäämässä, vaikka se nykyisin onkin erittäin mediaseksikästä.

Luultavasti kukaan ei edes ole tietoinen olemassaolostani, joten kerronpa taustastani hieman. Olen Hanna, räiskyvä, sosiaalinen persoona huumorilla höystettynä. Opiskelen fysioterapeutiksi ja personal traineriksi Kuopiossa. Olen kotoisin Turusta, mutta asustellut jo pitemmän aikaa Savossa. Voin siis sanoa olevani täydellinen sekoitus savolaista kieroutta ja turkulaista suorasukaisuutta. Lyhyen elämäni aikana olen kerennyt lukea 23 psykologian kirjaa, opetella puhumaan englantia brittiaksentilla, oleskella kuukauden Turkissa, opiskella jostain kumman syystä japania ja soittaa 11 vuotta viulua. Kuntosaliharrastukseni alkoi 8 vuotta sitten, joista ensimmäiset pari vuotta meni päin helevettiä (liikeradat, painot ja oikeastaan koko nainen hukassa) ja viimeiset vuodet hieman paremmalla menestyksellä.

Tarkastelen treenausta, elämää ja nykymaailman menoa hieman itsekeskeisesti omasta näkövinkkelistäni, jota myös värittää masennukseni ja monen vuoden syömishäiriötaustani. Avaan joskus näitä hieman enemmän, mutta reenit ja syömiset on siis suunniteltu nämä seikat huomioon ottaen. Toivon, että kaikenlaiset mielensäpahoittajat ja vesimelonin nenäänsävetäjät osaisivat lukea blogiani pilke silmäkulmassa. Ei elämää saa ottaa liian vakavasti!

Selkätreenin tuloksia

ENSIMMÄISTEN TREENIVIIKKOJEN FIILIKSET

Kettusen Lihapiirakka -treenit ovat lähteneet hyvin liikkeelle paria haastetta lukuunottamatta. Välillä saa kyllä purra hammasta ja huutaa perkelettä salilla. Olen nimittäin vuosia hinkannut samoja liikkeitä samoilla painoja ja vieläpä hieman vajaalla liikeradalla, joka näkyy kropassa. Ketuttaa omat lihaskireydet ja oikean suoritustekniikan ontuminen, joiden takia tiettyihin asentoihin taipuminen aiheuttaa suuria hikikarpaloita otsalleni. Esimerkkinä voisin mainita perus maastavedossa tensorin, suoran reisilihaksen ja lonkankoukistajan kireyksien tuntuminen epämiellyttävänä pistona suoliluun harjun alapuolella. Minulla on kuitenkin täysi luottamus siihen, että viikkojen kuluessa tuntuma paranee ja liikkeet onnistuvat yhä paremmalla menestyksellä.

Pakollinen pärstäkuva

Viime viikon perjantaina tein Lihajuna -treenin maven, jota en siis ole koskaan aiemmin harrastanut. Viisi sarjaa, pitkät palautukset ja yllätyksekseni sain jopa nostettua 70kg maasta kolme kertaa, mutta voi jumaleissön kun treenin jälkeen jatkettiin pt-kurssin parissa maksimitreenillä (liikkeistä joitakin mainitakseni: sjmv, jalkaprässi ja penkki). Kaiken ihanuuden kruunasi iltapäivän circuit -treeni, joka loppui lyhyeen, sillä päässäni pimeni totaalisesti. Reaktiostani päättelin, että hiilarin lisäys voisi olla paikallaan.. Eihän näillä vanhan anoreksian surkastuttamilla aivoilla osaa aina ajatella omaa parastaan. Erityisesti hiilarin tärkeys ruokavaliossa unohtuu helposti, ellei sitä tasaisin väliajoin ole itselleen tietoisesti toitottamassa. Nyt kun kyseessä ei ole mikään  pakurikääpä-pussikeitto-merilevä  ihmedieetti vaan massankasvatukseen tähtäävä ohjelma.

20150319_203749
Kuuluisia hiilihydraatteja

Vireystilani, joka on masennuksen takia rypenyt pohjamudissa, on parantunut viimeisen parin viikon aikana huimasti! Vaikka treenit ovatkin rankkoja ja niiden jälkeen koko kroppa tuntuu isolta kasalta perunamuussia, riittää energiaa kuitenkin koulun ja muun arjen pyörittämiseen. Uskon, että paremmalla ja laadukkaammalla ruokavaliolla on myös ollut suurta osuutta mielialani kohenemiseen. Yhtenä yksinäisenä iltana olin laittelemassa pyykkejä kuivumaan ja huomasin nauravani ääneen. Kyllä, mieleeni hiipi ajatus mielenterveyteni rippeiden lopullisesta menettämisestä, mutta syyksi paljastuikin onnellisuus. Huomasin ensimmäisen kerran elämässäni olevani tyytyväinen elämääni. Siis minäkö?! Onnellinen? Best feeling ever.

Nyt lähden vetämään viimeisen viikon treenit täällä Helsingin suunnalla, huomenna matka käy takaisin luvattujen kalakukkojen maailmaan!

Ensiviikkoa odotellessa.

Peace out!